YRITTÄJÄN TARINA

Käsityötarvike kauppias Arja

Omistaja Arjan tarina

Olen Arja ja kotoisin iisalmelaisesta maanviljelijäperheestä. Minulla on kolme siskoa, joiden kanssa puuhastelin lapsena kaikenlaista, pidimme mm. kerhoja kylän muille lapsille. Rakkain harrastus minulle oli kuitenkin käsillätekeminen. Minulla on myös mies ja kaksi aikuista poikaa sekä kaksi koiraa. Perheeni ja heidän kanssaan vietetty aika on minulle hyvin tärkeää.

Lukion jälkeen kävin kauppaopiston. Opiskelin myös ompelija-artesaaniksi, viriketoiminnanohjaajaksi ja kävin emäntäkoulun. Vuosien varrella olen opiskellut paljon muutakin ja viimeisimpänä suoritin liiketalouden (tradenomi) YAMK-tutkinnon.

Idea yrittämisestä syntyi jo varhain, minulla oli pitkään tunne tai ajatus, että halusin olla kauppias. Artesaanikoulun jälkeen minulle selkiintyi, että kauppa tulisi liittymään jotenkin käsillä tekemiseen, joka oli ollut minulle aina rakas harrastus ja halusin tarjota muillekin ihmisille mahdollisuuden nauttia käsillä tekemisestä. Opettaja tosin artesaanikoulutuksessa erästä työtä arvioidessaan oli kirjoittanut: älä sorru askarteluun. Vaan minäpä sorruin ja nyt jo 23 vuotta olen sen pauloissa jatkanut. Tosin matkan varrella on mukaan tarttunut myös lankoja ja käsityötarvikkeita. No ovat mielestäni yhtä ihania ja inspiroivia kuin askartelutarvikkeetkin.

Olen aina ollut käsityöihmisiä. Maaseudulla vietetty lapsuus ja vanhempieni kädentaidot saivat minutkin innostumaan käsillä tekemisestä jo hyvin nuorena. Koulussa tein paljon käsitöitä, erityisesti pidin virkkaamisesta. Edelleenkin pidän käsitöistä ja askartelusta. Tosin omat askartelut ja käsitöiden tekemiset jäävät monesti työkiireiden vuoksi vain haaveeksi. Siksipä inspiroidun asiakkaiden kauniista töistä , joita nykyisin voi ihastella vaikkapa Facebookin eri ryhmissä. Ja siksipä haluan tarjota asiakkaille ihania tarvikkeita, jotta kaikki saisi toteuttaa itseään askartelun ja käsitöiden kautta.

Yrittäjäksi ryhtyminen tapahtui kuitenkin nopeasti ja spontaanisti. Mieheni kanssa menimme paikalliseen askarteluliikkeeseen ja kysyimme, että myisittekö liikkeen ja hehän myivät. Kesän ajan olin työharjoittelussa kaupassa ja elokuun alussa vuonna 1997 minusta tuli askartelukauppias.


Vaikka olinkin yrittäjänä kokematon, minulla oli timantinkova usko ja luottamus onnistumisen suhteen. Alkua helpotti yrityksen vakiintunut asiakaskunta ja tuotevalikoima. Kauppa sai nimekseen NäppäräNäppi ja suurin osa ihmisistä suhtautui hyvin uuteen yrittäjään. Nyt 23 vuotta myöhemmin kivijalkaliike NäppäräNäppi otti digiloikan ja muutti muotonsa verkkokaupaksi. Työn tekeminen on edelleen yhtä inspiroivaa ja mukavaa.

Arja